Press "Enter" to skip to content

Vanhemman kuolema lapsi

Lapsi ja läheisen kuolema

Kun kuolema koskettaa läheltä, lapsen turvallisuus järkkyy. Jos kuolema on kohdannut lapsen vanhempaa, menettää lapsi tärkeän ihmisen ja samalla hänen jokapäiväinen elämänsä muuttuu pysyvästi. Aivan pienikin lapsi suree, vaikkei vielä ymmärrä kuoleman merkitystä. Hän aistii läheisten ihmisten ikävän ja kaipaa syliä ja lohdutusta aivan kuten häntä isommatkin lapset. Sureva lapsi tarvitsee rinnalleen aikuisia tukemaan ja auttamaan häntä vaikeiden tunteiden kanssa.

Lapsi suree omalla tavallaan

Jos lapsi ei ole varma, mitä on tapahtunut, hän saattaa täyttää tietämyksessään olevat aukot mielikuvituksellaan. Jos esimerkiksi kuollutta läheistä ollaan menossa katsomaan ja lapsi haluaa tulla mukaan, hänen kannattaa antaa osallistua. Kuolleen näkeminen helpottaa myös lasta ymmärtämään, että läheinen ihminen on lopullisesti poissa. Myös hautajaisiin osallistuminen on yhtä lailla lapsille tärkeää.

5. Vain vertainen voi ymmärtää

”Kuolleiden vanhempien klubiin” liittyneet ymmärtävät toistensa surua parhaiten. Vertaiselle menetyksen aiheuttamia vaikeita tunteita ei tarvitse selittää, hän vain yksinkertaisesti ymmärtää ne. ”Klubi” on Lisan mukaan rinnastettavissa leskeyteen: se on yhteisö, johon ei ikinä haluaisi liittyä, mutta valitettavasti epätoivottua jäsenyyttä ei voi perua. Sen kanssa on vain opittava elämään.

Lapsen suru

Lapset selviytyvät hämmästyttävän hyvin erilaisista järkytyksistä. He työstävät järkyttäviä kokemuksiaan monin eri tavoin kuten miettimällä tapahtunutta mielessään, työstämällä tapahtunutta leikin avulla, piirtämällä kuvia siitä ja keskustelemalla siitä tovereidensa, vanhempiensa tai jonkun muun luotetun aikuisen kanssa. He saattavat työstää tapahtunutta jopa nukkuessaan uniensa avulla.

För att kunna använda Suomi.fi-nättjänsten krävs att man godkänner Javascript i webbläsaren.

Vanhemman kuolema järkyttää lapsen turvallisuudentunnetta. Kerro kuolemasta lapselle totuudenmukaisesti, mutta ota huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa. Älä aliarvioi lapsen ymmärrystä, mutta muista, että eri-ikäiset lapset ymmärtävät kuoleman eri tavoin. Pieni lapsi ajattelee yleensä konkreettisesti eikä ymmärrä esimerkiksi sanontoja ”nukkua pois” tai ”lähteä pois”. Puhu kuolemasta sen oikealla nimellä ja yritä vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin.

Lapsen menetys aiheuttaa vanhemmille ja muille perheenjäsenille suurta surua, riippumatta siitä miten ja minkä ikäisenä lapsi on kuollut. Lapsi on olemassa kun raskaus on alkanut, eikä lapsi-vanhempisuhde pääty täysi-ikäisyyteenkään. Jokainen perheenjäsen reagoi suruun ja kuolemaan yksilöllisesti, ja suru koskettaa aina koko perhettä – myös niitä sisaruksia, jotka syntyvät kuolleen lapsen jälkeen.

Vanhempien tehtävä on suojella lapsiaan. Silloin, kun uhat eivät vielä ole toteutuneet, niistä ei kannata lapselle kertoa. Omaa ahdistusta ei pidä purkaa lapseen. Toisaalta väistämättömät asiat on syytä kertoa totuudenmukaisesti. Kun miettii, kertoako vai ei, voi pohtia helpottaako kertominen lapsen oloa. Jos asian tietäminen ei liity suoraan lapsen elämänpiiriin ja se lisää lapsen epävarmuutta tulevaisuudesta, asiaa ei ehkä kannata kertoa.

– Hyvin usein kertomus elämän viimeisistä vaiheista on itse asiassa monien vuosien mittainen kertomus. Siinä mielessä kuolema ja kokemus kuolemasta ei ole vain kuoleman hetki ja sitä edeltävät päivät tai viikot. Voidaan sanoa, että nykyisin elämän ja kuoleman rajavyöhyke on laajentunut. Se tietysti taas tuottaa kysymyksen siitä, miten tällä elämän ja kuoleman rajavyöhykkeellä eletään, kertoo Sonja Miettinen, jonka väitöskirjatutkimus selvitti sitä, mitä ja miten aikuiset tyttäret kertovat vanhemman kuolemasta.

2–5 vuotta

Pikku hiiri ja Vanha elefantti ovat ystävykset, joista on paljon iloa ja apua toisilleen. Vanhan elefantin kyydissä Pikku hiiri pääsee pitkille retkille ja seikkailuihin. Kotipuun alla ne kertovat toisilleen hauskoja juttuja. Vanha elefantti on kuitenkin jo hyvin väsynyt eikä se enää näekään kunnolla. Vanha elefantti alkaa kaivata vain lepoa ja rauhaa, pois viidakon iloisesta elämästä. Vähitellen Pikku hiiri ymmärtää, että myös luopuminen kuuluu elämään. Eläinystävän kautta kirja kertoo kauniisti lasta koskettavalla tavalla kuoleman lähestymisestä ja surun kohtaamisesta.

Lapsi suree yhtä syvästi kuin aikuinenkin, mutta ilmaisee suruaan lapselle ominaisin tavoin. Lapset ovat usein huolissaan vanhemman jaksamisesta ja saattavat “säästää” häntä olemalla näyttämättä omaa suruaan. Kehitysvaiheestaan riippuen lapsi ei vielä ymmärrä kaikkia kuolemaan liittyviä asioita ja tästä johtuen hänellä voi olla väärinkäsityksiä, syyllisyydentunteita ja pelkoja, joita on hyvä käsitellä lapsen kanssa.

Kuolema pysäyttää. Kuolema saattaa kohdata perhettä täysin yllättäen ja olla hirveä sokki. Joskus kuolema on voinut olla odotettavissa esimerkiksi pitkäaikaisen sairauden jälkeen. Silti siihen ei pysty täysin varautumaan. Jos läheinen on puolestaan tehnyt itsemurhan, jättää se monia avoimia kysymyksiä ja saattaa tuntua käsittämättömältä. Perheenjäsenen kuolintapa vaikuttaa myös kuoleman käsittelytapoihin.

Lapsen oikeus lapseneläkkeeseen

Kun sairaus ei enää parane, kerrotaan lapselle sekin. Voidaan olettaa, että aiemmin saatu tieto helpottaa lasta jäsentämään saamaansa uutta tietoa. Vanhemmat ovat parhaita kertomaan lapselle tilanteen muutoksesta. He ovat parhaita tukijoita omille lapsilleen. On hyvä puhua koko perheelle samaan aikaan ja käyttää tilannetta kuvaavia sanoja, kuten syöpä, sytostaattihoito, sädehoito ja kuolema. Silloin kaikki saavat saman tiedon.

LÄÄKÄRI JA KUOLEMA

Kuolema on hyvin yksilöllinen tapahtuma. Kuoleman lähestyminen on fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen/eksistentiaalinen prosessi, jossa lääketieteellä on oma tehtävänsä. Kuoleman läheisyys toisaalta pelkistää asioita, toisaalta tuo uusia ratkaistavia ongelmia. Kun aika on rajallinen, sen arvo punnitaan tarkemmin. Tehdyt ratkaisut joutuvat tavallista tarkemman arvioinnin kohteeksi. Hoidon rajojen asettaminen vaatii harkintaa, jotta potilasta ei rasiteta turhilla hoidoilla eikä häntä jätetä myöskään ilman tarpeellista hoitoa ja henkistä tukea.

LÄHEISEN SAIRASTUMINEN

CONROY, Pat
Vuorovetten prinssi, 1987
Vuorovetten prinssi on Etelä-Carolinan maisemiin sijoittuva tarina sisaruksista, joihin lapsuuden traumat ovat jättäneet jälkensä. Luken piti olla sisaruksista vahvin, mutta se koitui lopulta hänen kohtalokseen.
Runoilijasielu Savannah on paennut perhettään New Yorkiin, mutta hän on yrittänyt itsemurhaa. Tom saapuu New Yorkiin puhumaan Savannahin terapeutille Luken kuolemaan ja heidän lapsuuteensa liittyvistä muistoista, jotka hänkin on yrittänyt unohtaa.

”Vanhemmuuden vaikeimpia ja raskaimpia kokemuksia on oman lapsen kuolema. Kuoleman jälkeen seuraava suru on pitkä, raskas ja monimutkainen prosessi, joka kattaa erilaisten tunteiden kirjon. Useissa tutkimuksissa on todettu, että lapsen kuoleman jälkeinen suru kestää huomattavasti kauemmin kuin esimerkiksi puolison kuoleman aiheuttama suru. Syvin, elämää vaikeuttava suru lievenee parissa vuodessa, mutta ikävä ja kaipaus ovat pitkään osa koko perheen elämää. Muisto lapsesta säilyy vanhempien mielissä koko heidän elämänsä”.