Press "Enter" to skip to content

Kirjanpitolaki

Aiheet

Liiketapahtumista tulee tehdä merkinnät siten, että kirjanpitovelvollinen voi jatkuvasti selvittää ostovelkojen ja myyntisaamisten määrän ja kirjanpidosta voidaan saada tarvittavat tiedot verovelvollisuuden täyttämiseksi. Sen estämättä, mitä tämän luvun 2 §:ssä säädetään, ammatin- ja liikkeenharjoittaja ei ole velvollinen pitämään kahdenkertaista kirjanpitoa, mikäli sekä päättyneenä, että sitä edeltäneellä tilikaudella on täyttynyt enintään yksi seuraavista edellytyksistä:

Ladattava materiaali

Kirjanpitolainsäädännön uudistusta valmisteltiin vuodesta 2013 alkaen. Muutoksen perustana on 26.6.2013 annettu EU:n tilinpäätösdirektiivi, jonka tarkoituksena on ollut vähentää erityisesti pienyrityksiä koskevaa byrokratiaa ja yksinkertaistaa niiden tilinpäätöksiä koskevia säännöksiä. Lainmuutoksessa tavoiteltiin direktiivien sallimien kaikkien helpotusten soveltamista ja myös säännösten mahdollisimman laajaa yksinkertaistamista.

Vanha ja perinteinen ”oikeat ja riittävät tiedot” korvataan nyt lopullisesti ilmaisulla ”oikea ja riittävä kuva” (True and Fair View). Tämä muutos ei ainakaan vähennä tilinpäätökselle asetettua vaatimusta kertoa yrityksestä liitetiedoissa kaikki tarvittava tieto oikean kuvan välittymiseksi. Mikroyritykset vapautetaan kuitenkin tästä velvoitteesta, niillä on niin sanottu ”turvasatama”. Kun annat mikroyritykseltä nimenomaisesti vaaditut tiedot, muuta ei tarvitse kertoa.

Valikko

Kirjanpitolaki on säännöstö, joka antaa suuntaviivat ja vähimmäisvaatimukset kirjanpidolle. Pelkän kirjanpitolain voimin ei kuitenkaan voida toteuttaa kovin kattavaa ja laadukasta kirjanpitoa. Kirjanpidossa tulee ottaa huomioon myös muun muassa osakeyhtiölaki, laki elinkeinotulon verottamisesta, tuloverolaki ja arvonlisäverolaki. Lisäksi kirjanpitoa ohjaavat kirjanpitoasetus ja kirjanpitolautakunnan (KILA) antamat ohjeistukset.

Tuloslaskelmassa liikevaihdon määritelmän mukaan liikevaihtoon luetaan tuotteiden ja palveluiden myynnistä saatavat tuotot, kun aikaisemmin liikevaihtoon luettiin kirjanpitovelvollisen varsinaisen toiminnan myyntituotot. Koska uusi kirjanpitolaki ei edellytä liikevaihtoon kirjattavilta tuotoilta enää niiden kuulumista varsinaiseen toimintaan, tulee harkittavaksi missä erässä esimerkiksi säännöllisesti saatavat vuokratuotot tulisi esittää.

Tuloslaskelmassa liikevaihdon määritelmän mukaan liikevaihtoon luetaan tuotteiden ja palveluiden myynnistä saatavat tuotot, kun aikaisemmin liikevaihtoon luettiin kirjanpitovelvollisen varsinaisen toiminnan myyntituotot. Koska uusi kirjanpitolaki ei edellytä liikevaihtoon kirjattavilta tuotoilta enää niiden kuulumista varsinaiseen toimintaan, tulee harkittavaksi missä erässä esimerkiksi säännöllisesti saatavat vuokratuotot tulisi esittää.

Eduskunnassa joulukuussa 2015 hyväksytyt kirjanpitolain muutokset tulivat voimaan 1.1.2016. Voimaantulosäännöksen mukaan uutta kirjanpitolakia sovelletaan ensimmäisen kerran tilikaudella, joka alkaa 1.1.2016 tai sen jälkeen. Säännöksen mukaan uutta kirjanpitolakia voidaan kuitenkin soveltaa jo sellaiseen tilinpäätökseen, joka laaditaan lain voimaantulon jälkeen. Uuden kirjanpitolain tuomia helpotuksia voidaan siis ottaa käyttöön jo nyt tehtävissä tilinpäätöksissä, vaikka tilikausi olisikin päättynyt jo vuoden 2015 puolella.

Kirjanpitolain muutoksen myötä on lähestytty monissa kohdin IFRS-sääntöjä. Uusia IFRS:n (International Financial Reporting Standard) mukaisia sääntöjä ovat mm. sijoituskiinteistöjen arvostaminen käypään arvoon ja rahoitusleasingin käsittely. Myös rahoitusinstrumenttien kirjaaminen käypään arvoon on jatkossa linkitetty IFRS-säännöksiin ja omaan pääomaan kirjattavissa olevat pääomalainat ovat jatkossa alisteisia IFRS-tulkinnalle. Lisäksi aineettomien omaisuuserien poistoaikaolettamiin on tullut muutoksia.

Kirja on päivitetty vastaamaan uutta kirjanpitolakia, joka astui voimaan vuoden 2016 alusta. Teoksesta taloushallinnon ammattilaiset saavat ajankohtaiset tiedot esimerkiksi Kirjanpitolautakunnan lausunnoista, joita on tullut paljon lisää kirjan edellisen painoksen (2012) ilmestymisen jälkeen. PMA eli Asetus pien- ja mikroyritysten tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista on aivan uusi osa suomalaista tilinpäätöskäytäntöä. Tämän takia teoksessa havainnollistetaan erityisesti liitetietojen merkitystä ja laatimista.

Kirja-arviot

Kirjanpitoaineiston säilyttämisajoista säädetään myös muussa lainsäädännössä. Arvonlisäverolainsäädännön mukaan kiinteistöinvestointeja koskevat tositteet on säilytettävä 13 vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin arvonlisäverolain mukainen tarkistuskausi on alkanut. Käytännössä säilytysaika on vähintään 14 vuotta. Yleisen kuuden vuoden säilytysajan jälkeen laskut ja tositteet voidaan kuitenkin korvata erillisellä selvityksellä (Verohallituksen päätös Dnro 1877/40/2007, 12.12.2007).

Kirjanpitolaki määrittelee sen kuinka yritykset tekevät tilinpäätöksen ja ylläpitävät kirjanpitoaan. Lain mukaan tilinpäätöksen on oltava laadittuna viimeistään 4 kuukauden kuluessa siitä kun tilikausi on päättynyt. Veroilmoitus on kuitenkin annettava jo maaliskuun lopussa, mikä merkitsee sitä, että toiminimillä ja henkilöyhtiöillä on 3 kuukautta aikaa laatia tilinpäätös. Tämä siksi, että veroilmoituksen on perustuttava tilinpäätökseen.

Ajankohtaista

Joka vuosi yhdistyksen sääntömääräinen kokous hyväksyy yhdistyksen talousarvion sekä tekee päätöksen siitä, myöntääkö se vastuuvapauden hallitukselle edellisen vuoden osalta. Yhdistyksen kokouksessa on siis myös vastuu talousasioista: vastuuvapautta hallitukselle ei pidä myöntää, jos toiminnassa ja taloudessa on tullut esiin jotain epäselvää.

Pikaohjeet lainaamiseen

Hallituksen esitys uudesta kirjanpitolaista perustuu EU:n tilinpäätösdirektiiviin, jossa kaikille yrityksille yhteinen säännöstö muuttuu vaativammaksi yrityskoon kasvaessa. Lakiin on tulossa myös erillinen pien- ja mikroasetus, josta löytyvät kaikki pieniä ja mikroyrityksiä koskevat tilinpäätösvaatimukset. Yrittäjä voi käyttää asetusta niin sanottuna tarkistuslistana siitä, mitkä tiedot hänen tulee esittää tilinpäätöksessään. Uudessa laissa pyritään lisäksi mm. poistamaan digitalisoinnin esteitä.

Yrityksen kirjanpito – liiketapahtumista tilinpäätökseen on monipuolinen johdatus kirjanpidon ja tilinpäätöksen perusteisiin. Se käsittelee kattavasti kaikki kirjanpitoprosessin vaiheet ja esittelee yksityiskohtia ja erityiskysymyksiä kirjanpidosta sekä tilinpäätöksen suunnittelusta, laadinnasta ja sisällöstä. Teos soveltuu sekä oppikirjaksi että työelämän tarpeisiin, ja sen käytettävyyttä lisäävät erityyppiset harjoitustehtävät.

Kirjanpitolautakunnan yleisohje asunto-osakeyhtiöille

Kirjanpitoon kirjataan liiketapahtumien menot, tulot, rahoitustapahtumat sekä niiden oikaisu- ja siirtoerät. Tilikauden alussa tapahtuu tilinavaus päättyneeseen tilikauteen perustuen. Liiketapahtumat kirjataan aikajärjestyksessä päiväkirjaan, josta yleensä ilmenee, miten päivätty ja numeroitu tosite on kirjattu eli tiliöintiä ei tarvita tositteessa. Jos tositteesta tulee kirjauksia useille tileille, on tiliöinti tehtävä tositteeseen.

Kirjanpitolain muutos, joka hyväksyttiin 29.12.2016, edellyttää tietynlaisia yhtiöitä raportoimaan yhteiskuntavastuustaan. Raportointivelvoite koskee suuria, yleisen edun kannalta merkittäviä yhtiöitä, eli listayhtiöitä, luottolaitoksia ja vakuutusyhtiöitä, joiden henkilömäärä ylittää tilikauden aikana keskimäärin 500 henkeä. Lisäksi yhtiön liikevaihdon tulee olla yli 40 miljoonaa euroa tai taseen 20 miljoonaa euroa.

Vanhaan lakiin ei sisältynyt säännöstä olennaisuusperiaatteesta. Se on kuitenkin aina ollut olemassa kirjanpitokäytännössä ja täydentää oikean ja riittävän kuvan antamista. Nyt olennaisuusperiaate on otettu lakiin mukaan. Tilinpäätöksessä tai toimintakertomuksessa esitettävä seikka on olennainen silloin, kun sen pois jättämisen tai väärin ilmoittamisen voidaan kohtuullisesti odottaa vaikuttavan päätöksiin, joita tiedon käyttäjät tekevät tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen perusteella.