Press "Enter" to skip to content

Hirsitalon lattian korjaus

Hirsitalon alapohjan eristäminen

Hirsirakennuksen kauneus perustuu nimenomaan hirteen itseensä, oli sitten kysymyksessä talon ulko- tai sisäpuoli. Ainoina haittapuolina on usein seinän kylmyys tai alimmaisten hirsien lahoaminen. Näistäkin ongelmista voidaan päästä eroon, kun ensin tutustutaan hieman hirsirakentamiseen ja -rakenteeseen. Oikein hoidettuna hirsi säilyy vuosisatoja. Suomen vanhimman säilyneen hirsirakenteen, Pyhän Henrikin saarnahuoneen, hirsiosat ovat 1400-luvulta ja edelleen hyvässä kunnossa.

Hirsitalon peruskorjaus: lattiarakenteet

Vanhan rakennuksen korjauksessa on muistettava ottaa huomioon monenlaisia seikkoja. Tärkeintä on tietenkin se, mitä itse halutaan ja mitkä ovat omat tarpeet. On myös muistettava rakennusfysiikan lait – pahimmillaan on tehty korjauksia, jotka ovat lahottaneet niin uudet kuin vanhat rakenteet 5–10 vuoden kuluttua. Ja on tietysti ratkaistava, kuinka muutokset saadaan istumaan vanhan talon habitukseen.

Main menu

Täytepohja eli rossipohja yleistyi 1800-luvulla, oli 1900-luvun alkupuolen lähes ainoa käytetty ratkaisu ja on edelleen käytössä, vaikka valettu laatta on yleisin uusien talojen alapohjaratkaisu. Betonin alapohja vaatii piikkaamisen, mikäli sitä halutaan kunnostaa eli siihen verrattuna rossilattia on paljon huollettavampi: lattialaudat irrottamalla voi tarkistaa rakenteiden ja eristeiden kunnon. Rossilattian sisään voi myös sijoittaa sähköjohdot, mutta vesijohdot perinnerakentaja jättää mieluiten näkyville: jäätymisvaaraa ei ole ja mahdolliset vuodot näkee heti.

Lahoyllätys ei ole paniikin paikka

Se oli muutenkin raskas maanantai joitakin viikkoja sitten kun se tuli – soitto kirvesmieheltä joka oli tekemässä pienempiä korjauksia: ”Ikävä kertoa, mutta tää teidän nurkka on ihan laho.” No kyllähän me osasimme vähän sellaista arvailla. Silti se veti vähän synkäksi. Kun vähän myöhemmin paljastui, että toinenkin nurkka on alimmasta hirsikerrasta laho, emme olleet kuitenkaan paniikin vallassa.

Kun saavuin paikalle, olivat rakennusrestauroijat Kaius Paetau ja Mikko Timonen lähdössä lounaalle ja lupasivat antaa lyhyet kommentit hirsitalon kengistykseen liittyen – he innostuivat kuitenkin kertomaan asiasta vaikka mitä! Selvisi, että ”hirsitalon anatomiaan” liittyy hurjasti mielenkiintoisia seikkoja, jotka ansaitsevat ihan oman blogijuttunsa. 

Maanvaraista laattaa alettiin käyttää kellarittomien rakennusten alapohjissa 1950-luvulla. Aikaisemmin maanvaraisia lattioita tehtiin lähinnä kellarikerrosten lattioihin sekä tuotantotiloihin ja vastaaviin. Maanvaraisen laatan käyttö yleistyi nopeasti ja siitä on tullut yleisin alapohjaratkaisu rakennuksiin, joissa maapohjan kantavuus on riittävä. Vanhoissa maanvaraisissa lattioissa on ollut paljon ongelmia, kun lattioita on pinnoitettu tiiviillä tai kosteutta kestämättömillä pinnoitteilla.

Vanhan talon kosteusongelmat – katto ja perustus heikoin lenkki

Maankosteus aiheuttaa tyypillisesti ongelmia 1970-luvun ja sitä vanhemmissa maanvastaisissa alapohjarakenteissa, koska näissä ei ole vielä ymmärretty tehdä kapillaarikatkoa alapohjan ja maanpinnan välille. Ongelmat näissä alkavat usein siitä, kun alapohjalle aletaan tehdä jotain muutoksia, kuten otetaan ennen kylmänä ollut kellaritila käyttöön, jolloin olosuhteet lämmityksen myötä muuttuvat otollisemmiksi homeen muodostukselle.

Ennen vuotta 1950 rakennetut hirsiseinät

Vanhat hirsitalot jos mitkä huokuvat elämää ja muistoja. Niiden seinien sisässä on eletty elämää jo kymmenien tai jopa satojen vuosien ajan. Vaikka hirsi itsessään on erinomainen rakennusmateriaali, niin silti silläkin on tilanteet, jolloin se voi päästä vaurioitumaan. Siksi ennen vuotta 1950 rakennettujen hirsitalojen hirsiseinät lasketaan vaurioherkäksi eli riskirakenteeksi. Asuntokaupan Kuntotarkastuksella riskirakenteet tulee KH 90-00394 Suoritusohjeen mukaisesti avata ja niiden kunto tutkia. 

Tiivistettävät pinnat puhdistetaan pölystä, rasvasta ja silikonista. Jos käytetään liitosnauhaa, nauha kiinnitetään ensin höyrynsulkuun ja sitten seinään. Nauha ja teippi kiinnitetään niin, että tiivistettävä sauma kulkee teipin keskellä. Nauha tai teippi katkaistaan repäisemällä ja hierretään tiiviisti alustaansa. Nauhan tai teipin alle ei saa jäädä ilmataskuja.

Alapohja kuntoon eristelevyillä ja sementtipohjaisella tasoitteella

Vuosituhannen alkupuolella rakennetun hirsitalon pinta-ala oli käynyt ahtaaksi, joten sitä päätettiin laajentaa noin 50 neliön verran. Alapohjan eristeratkaisu toteutettiin perinteisestä styrox-eristeen ja betonivalun ratkaisusta poiketen Finnfoamin FF-XPS 200 -eristelevyillä. Lattian pintavalu tehtiin Saint-Gobain Weberin lattiatasoitteella.